Lahopuuston arviointi

Lahopuun määrän arviointi

Atte Komonen
atte.komonen@jyu.fi
Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto

Lahopuuston mittaaminen antaa tietoa metsän rakenteesta, kehityksestä ja monimuotoisuudesta. Lahopuustoa kuvaavilla tunnuksilla selitetään metsien monimuotoisuutta, mutta vain harvoin voidaan mitata koko metsän lahopuusto. Tässä harjoitustyössä mitataan lahopuustoa maastossa useilla eri menetelmillä ja opitaan arvioimaan lahopuun määrää suuremmilla alueilla metsäinventoinneissa käytettävien laskentakaavojen avulla.

Avainsanat: elinympäristöt, lahopuu, metsät, monimuotoisuus, puustotunnukset, suojelubiologia, uhanalaisuus

PDF: Lahopuuston arviointi

Opiskelijat mittaavat lahopuustoa kuvaavia tunnuslukuja tutkimuslinjalla.
Lahopuuston arviointi soveltuu harjoitustyöksi esimerkiksi ekologian kenttäkursseille. Kuva: Tommi Nyman CC BY-SA (4.0)

Johdanto

Metsän rakennetta voidaan kuvata useilla eri puustotunnuksilla, joita ovat esimerkiksi puulajikoostumus, puuston tilavuus ja puuston tilajakauma. Metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta lahopuun määrä ja laatu ovat erityisen mielenkiintoisia muuttujia. Lahopuusto luo elinympäristöjä monille uhanalaisille lajeille ja toimii taimettumisalustana uudelle puustolle. Lahopuustoa kuvaavia tunnuksia käytetään metsän suojeluarvoa arvioitaessa tai taustamuuttujina monissa ekologisissa tutkimuksissa, esimerkiksi selitettäessä metsikön lajistollista monimuotoisuutta. Nykyään myös valtion metsien inventoinnissa mitataan lahopuun määriä. Koska vain harvoin voidaan mitata jonkin metsäalueen koko lahopuusto, pitää lahopuumäärä arvioida otoksen perusteella.

Aineisto ja menetelmät

Lahopuun määrää voidaan estimoida monella eri menetelmällä. Voidaan olettaa, että eri menetelmät antavat hieman erilaisia arvioita. Tässä harjoitustyössä estimoidaan lahopuun lukumäärä kolmella eri otantamenetelmällä, jotka ovat näytealapohjainen estimointi, linjaleikkaus- ja näytealaotannan yhdistelmä sekä ns. point–quarter-menetelmä.

Valitse tutkimusalueet ja käytettävät menetelmät sekä suunnittele tutkimuslinjojen ja -pisteiden sijainnit ennen maastossa tehtäviä mittauksia. Harjoitustyöhön voidaan valita esimerkiksi kaksi tutkimusaluetta, jotka on jaettu kolmeen samansuuntaiseen tutkimuslinjaan. Linjojen välillä on oltava tarpeeksi etäisyyttä (esimerkiksi 50 m), jotta samoja puuyksilöitä ei mitata kahdesti. Maastossa kukin pienryhmä mittaa lahopuun määrän ja laadun yhdellä menetelmällä. Vaihtoehtoisesti kustakin menetelmästä voidaan tehdä useita toistoja, jolloin kaikki ryhmät pääsevät testaamaan kaikkia menetelmiä, ja tuloksia voidaan vertailla keskenään. Koeasetelman suunnittelun voi antaa myös opiskelijoiden tehtäväksi.

Näytealoilta ja/tai linjoilta lasketaan kaikki kuolleet pysty- ja maapuut (tyvi näytealalla), jotka ovat rinnankorkeusläpimitaltaan (d = 1,3 m) vähintään 7 cm. Kantoja ja pudonneita oksia ei huomioida. Kaikista puista mitataan tarkka rinnankorkeusläpimitta ja maapuista lisäksi pituus. Kaikista puista todetaan puulaji ja tyyppi (pystypuu, pökkelö, tuulenkaato, tyvestä katkennut) sekä lahoaste.

Lahoasteen määrittämiseen tarvittava taulukko löytyy muun muassa seuraavasta artikkelista: Alaspää, K., Muukkonen, P. & Mäkipää, R. 2015. Lahopuun merkitys kasvualustana eteläboreaalisen vanhan luonnontilaisen kuusimetsän uudistumisessa. Metsätieteen aikakauskirja 4/2015: 237–245.

 

1. Näytealapohjainen estimointi

Näytealoilta mitataan kaikki pysty- ja maalahopuut (Kuva 1.). Ympyräkoealojen sijaan voidaan mitata lahopuut tietyn kokoisilta ruuduilta, jolloin merkitään ylös ruudun sivun pituus.

Kaavakuva ympyränäytealojen sijainnista tutkimuslinjalla.
Kuva 1. Lahopuuston näytealapohjainen estimointi.

 

2. Linjaleikkaus- ja näytealaotannan yhdistelmässä (Kuva 1.) mitataan pystylahopuut näytealoilta ja maalahopuut alat leikkaavalta linjalta.

3. Point quarter -menetelmä
Point quarter – menetelmässä (Kuva 2.) jokaisen linjalla sijaitsevan tutkimuspisteen kohdalla alue jaetaan neljään lohkoon. Kutakin näytepistettä lähin maa- tai pystylahopuu mitataan jokaisesta linjan lohkosta.

Kaavakuva point quarter -menetelmän tutkimuslinjasta.
Kuva 2. Point quarter -menetelmä.

Tarvikkeet

Maastossa tehtäviin mittauksiin tarvitaan aineistonkeruulomakkeet ja muistiinpanovälineet, mittasakset, mittanauhoja, merkkinauhaa sekä puukko lahoasteen määrittämiseen.

Aineiston analysointi

Lahopuun määrän ja laadun mittaamisen jälkeen lahopuun kappalemäärä estimoidaan ja tilavuus lasketaan tietylle alueelle annetuilla laskentakaavoilla. Estimoinnissa tarvittavat kaavat löytyvät Excel-taulukosta Laskentakaavat lahopuuston mittaukseen.

Harjoituksen muokkausmahdollisuudet

Tässä työohjeessa on esitelty kolme yleisintä lahopuuinventoinneissa käytettävää menetelmää, mutta halutessa harjoitustyöhön voi sisällyttää vain yhden menetelmän opiskelun. Harjoituksessa voidaan keskittyä tarkastelemaan lahopuun määrää ja sen jakautumista puulajeittain, lahoasteittain ja läpimittaluokittain. Vaihtoehtoisesti aineistoa voidaan kerätä erityyppisistä metsistä ja vertailla lahopuuston määrää ja jakautumista. Halutessa voidaan lisäksi verrata otoskoon vaikutusta lahopuumäärän arvioihin sekä laskea puuston tilavuus. 

Lähteet

Alaspää, K., Muukkonen, P. & Mäkipää, R. 2015. Lahopuun merkitys kasvualustana eteläboreaalisen vanhan luonnontilaisen kuusimetsän uudistumisessa. Metsätieteen aikakauskirja 4/2015: 237–245.

Kallio, T. & Komonen, A. 2009: Ympäristötukikohteiden ekologinen laatu: metsälakikohteiden ja muiden arvokkaiden elinympäristöjen lahopuuston vertailu Pohjois-Karjalassa. Metsätieteen aikakauskirja 1/2009: 21-34.

Kangas, A. ym. 2003: Lahopuuinventoinnin menetelmien vertailu Nuuksion ulkoilualueilla. Metsätieteen aikakauskirja 1/2004: 43-51.

Krebs, C. J. 1999: Ecological methodology. 2nd Edition. Benjamin Cummings, Menlo Park, CA.

Metsätilastollinen vuosikirja 2010. Metsien monimuotoisuus ja terveys, s. 89-97. Metsäntutkimuslaitos, Helsinki. www.metla.fi

Siitonen J., 1998. Lahopuun merkitys metsäluonnon monimuotoisuudelle – kirjallisuuskatsaus. Monimuotoinen metsä. Metsäluonnon monimuotoisuuden tutkimusohjelman väliraportti. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 705: 132-15.

Siitonen, J., Hottola, J. & Immonen, A. 2009: Differences in stand characteristics between brook-side key habitats and managed forests in southern Finland. Silva Fennica 43(1): 21-37