Kenttäkurssien hienous

Olen biologian opintojeni aikana päässyt osallistumaan useammalle kenttäkurssille ja ne ovat ehdottomasti olleet koko opiskeluajan hienoimpia viikkoja! Suoritin maastokursseja muutama vuosi sitten ja silloin Itä-Suomen yliopiston tarjontaan kuului kasvi- ja eläintieteen kenttäkurssi, sienikurssi, ekologian kenttäkurssi, Afrikan retkeilykurssi ja useampia muita kursseja, joissa maastotyöskentely oli ainakin osa kurssia. Olin myös etuoikeutettu ja pääsin osallistumaan Pohjois-Suomen ja Jäämeren retkeily – kurssille, joka ei vuosiin ollut kurssitarjonnassa mutta järjestettiin erään reippaan opiskelijan innostuneisuuden ansiosta. Osa kenttäkursseista on edelleen opetusohjelmassa, samanlaisena tai muokattuna ja osan tulevaisuus on epävarma.

Pohjois-Suomen ja Jäämeren retkeily – kurssi alkuvaiheessa (kuva: Enni Huotari).
Pohjois-Suomen ja Jäämeren retkeily – kurssi alkuvaiheessa (kuva: Enni Huotari).

Kaikista kenttäkursseista on oppinut jotain uutta; uusia tietoja ja taitoja sekä nykyään työelämässä arvokasta valuuttaa olevia tiimityötaitoja. Toisaalta kenttäkursseilta saa myös maastovalmiutta ja oppii menetelmiä maastossa työskentelyyn. Ainakin oman kokemukseni mukaan juuri käytännön kokemus ja tekeminen on se asia mitä työnantajat arvostavat. Toki alasta riippuen, mutta ainakin ympäristöbiologian saralla edellä mainitut ovat tärkeitä taitoja. Itse koen, että juuri maastokokemuksesta on ollut hyötyä työnhaussa ja sillä on saattanut erottua massasta.

Vielä tärkeämpää kuin työelämävalmiudet on oman kiinnostuksen ja suunnan löytäminen; minkälaisia asioita haluaa urallaan ja mitkä asiat motivoivat eniten. Kenttäkurssit voivat olla tässäkin ratkaisevassa asemassa, koska niissä todella pääsee hetkeksi kokeilemaan mitä maastossa tapahtuu ja miten maastotöitä tehdään. Biologian tarkoituksena on ymmärtää elollisessa luonnossa tapahtuvia ilmiöitä ja ymmärrys ei kasva pelkästään yliopiston luentosaleissa tai kirjastossa istumalla. Ainakin itselleni kenttäkurssit ovat tarjonneet mahdollisuuden nähdä monta erilaista ympäristöä ja maailmaa. Olen päässyt testaamaan omaa kiinnostustani pohjoista luontoa kohtaan Norjassa, kiinnostustani vesiensuojelua kohtaan kahluuhaalarit päällä Pohjois-Karjalan joissa ja kiinnostustani eteläisen Afrikan ekologiaan Namibiassa.

Erityisesti Afrikan retkeilykurssi on ollut merkityksellinen. Löysin valloittavan maailman, jossa haluan ehdottomasti työskennellä tulevaisuudessa. Tuon kenttäkurssin innostamana lähdin pian sen jälkeen Keniaan tekemään vaihto-opintoja ja pari kuukautta sitten osallistuin projektiin Ugandassa. Afrikan retkeily – kurssin ansiosta löysin ihan uudenlaisen motivaation suunnata opintojani omia tavoitteita kohti. Ilman tuota kenttäkurssia opinnot ja elämän suuntaviivat olisivat voineet mennä hyvin toisella tavalla.

Omalla kohdallani kenttäkurssit ovat olleet todella hyödyllisiä, lisänneet motivaatiota opiskella ja suunnata omaa motivaatiota itselle oikeisiin asioihin. Ja vaikka kenttäkurssit ovat intensiivisiä, ne ovat myös hirveän hauskoja!

Lyngsdalen, Norja (kuva: Enni Huotari).
Lyngsdalen, Norja (kuva: Enni Huotari).

Teksti ja kuvat: Enni Huotari, Biologian maisteriopiskelija (UEF)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *