Kenttäkurssien uhanalaisuusarviointi

Kenttäkursseja katoaa, syntyy uusia ja niitä yhdistellään, joskus myös pilkotaan. Trendinä on kuitenkin yleisesti diversiteetin hiipuminen. Melkein kaikista biologiaa opettavista yliopistoista löytyvät opintojen alkuun sijoittuvat perusekologian kenttäkurssit, millä nimillä niitä sitten paikallisesti kutsutaankin. Opiskelijamäärät näillä kursseilla ovat vähintäänkin kohtuullisia ja joskus kurssit ovat myös pakollinen osa opintoja. Kursseista nämä eivät ole niitä uhanalaisimpia, vaikka kyllä niitäkin riepotellaan, karsitaan ja muokataan, varsinkin taloudellisesti tiukkoina aikoina. Nämä ovat myös niitä kursseja joiden häviämistä ei biologianopetuksen ekosysteemi kestäisi.

Vaarantuneet tai jo hävinneet kurssit ovat pienempiä, vapaaehtoisia kursseja. Vanhemmat, tai jo fossilisoituneet entiset opiskelijat kertovat tarinoita eksoottisista kursseista, joita ei ole enää miesmuistiin pidetty. Mitä niille on tapahtunut, miksi ne ovat enää vain muisto? Tärkeimmät häviämisen syyt ovat seuraavat: 1) Kurssi on karsittu opetusohjelmasta rahanpuutteen vuoksi. Usein tällainen kurssi ei ole alun perinkään ollut vakiintunut osa opetusohjelmaa, vaan sitä on pidetty epäsäännöllisesti silloin kun rahaa on sattunut jäämään yli. Tämä on varmaan yleisin syy kurssin katoamiseen. 2) Kurssia vuosikaudet pitänyt jäärä jää eläkkeelle tai kuolee. Eläkkeelle jääminen on harvemmin pääasiallinen syy kurssin loppumiseen, sillä useat näistä kunnioitettavista jääristä opettaa vielä eläkkeellä, niin kauan kuin terveyttä riittää. Opettajan emigraatio on harvemmin syynä vakiintuneen kurssin häviämiseen, sillä jäärät ovat kotipaikkauskollisia. Opettajan poistuessa yliopiston ainoa kurssin alan asiantuntija häviää. Kurssin ainoa pelastus on jälkikasvu. Viisas opettaja on kouluttanut seuraajan. Jos vuosikaudet assistenttina tuntipalkalla toiminut oppipoika tai –tyttö, saa vakituisen työpaikan samasta yliopistosta, voi hän jatkaa kurssin johtavana opettajana. Valitettavan harvoin näin kuitenkaan käy. 3) Kurssi ei kiinnosta opiskelijoita. Tarkka-alainen erikoiskurssi kiinnostaa vain pientä osaa opiskelijoista, minkä takia tehokkuusajattelu pudottaa sen pois opetusohjelmasta. 4) Kurssin aihepiiri ei ole enää muodikas eikä se sovi yliopiston uuteen profiiliin. Sen on väistyttävä.

Voiko kursseja pelastaa? Jos aihepiiri ei ole muodikas ja poikkeaa yliopiston profiilista, on tilanne vaikea, mutta ei mahdoton. Argumentit kurssin puolesta on helppo vesittää ja tarvitaan jäärien jäärä taistelemaan kurssin oikeutuksen puolesta. Muissa tapauksissa on enemmän toivoa. Toivoa antaa yhteistyö. Kurssi voidaan pitää kahden tai useamman järjestäjän yhteistyönä, jolloin kulut puolittuvat. Tietyn asiantuntijan poistuttua vahvuudesta, voi korvaava asiantuntija löytyä toisesta yliopistosta. Järjestely on toimiva myös esim. tutkimusvapaiden aikana. Erikoiskursseille tärkeä opiskelijoiden kriittinen massa saavutetaan sillä, että kurssi on avoin useamman yliopiston opiskelijoille ja siitä myös tiedotetaan avoimesti. Kuluja pitäisi myös pystyä jakamaan emoyliopistoille opiskelijamäärien suhteessa.

Kun kenttäkurssi on kerran lopetettu, on sen saaminen takaisin vaikeaa. Se onnistuu vain erityisen innokkaan opettajan aktiivisuudella. Toisaalta harva haluaa ehdoin tahdoin lisätä työtaakkaansa, varsinkin jos se on jo ennestään varsin suuri. Tietysti on kenttäkursseissa sellaisiakin, joille ilmaantuu selkeä tilaus. Varsinkin kenttätutkimuksen tekniikoiden nopea kehitys voi vaatia kurssitusta. Opiskelijat ovat kuitenkin avainasemassa, tai keskiössä, kuten strategioissa mainitaan. Heidän vaatimuksesta voi opetuksessa tapahtua muutoksia ja kadonnutkin kenttäkurssi voidaan elvyttää. Kuitenkin, jos ei tiedä millaisia mahdollisuuksia on, tai on ollut, on vaikea vaatia lisää ja parempaa. Vastauksena tähän maasto-opetus.fi -sivustolta löytyy lista jo kadonneista kursseista. Lista on vielä kovin puutteellinen ja siksipä opettajat ja opiskelijat ovat tervetulleita sitä täydentämään (ota yhteys sivun ylläpitäjään info@maasto-opetus.fi).

Teksti: Janne Sundell, Lammin biologisen aseman johtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *