Maasto-opetuksen nykytila huolestuttaa

Naiset suossa
Kenttäkursseilla hankitaan perspektiiviä asioihin (kuva: Teemu Tahvanainen, CC BY-SA 4.0)

Vaikka kenttäkurssit ovat aina olleet keskeinen osa biologian ja lähitieteiden opetusta yliopistoissa, niiden olemassaoloa uhkaavat yliopistojen rahoituksen väheneminen ja tutkimusasemaverkoston karsiminen. Yhtäältä on luonnollista, että erikoiskursseja poistuu ja uusia tulee tilalle. Toisaalta on huolestuttavaa, että erikoiskurssien, ja niiden myötä erikoisosaamisen, väheneminen on ollut hallitsematonta. Riskinä on, että joitakin biologian erikoisaloja uhkaa näivettyminen valtakunnallisesti. Pitäisikin pohtia, mitä asiantuntijuutta Suomessa tarvitaan tulevaisuudessa ja kehittää kurssitarjontaa tältä pohjalta.

Kenttäopetusta on perinteisesti järjestetty biologisilla tutkimusasemilla. Suomessa on lähes koko maan kattava tutkimusasemien verkko, mikä on mahdollistanut erinomaiset puitteet monipuoliselle kenttäopetukselle. Ikävä kyllä, kustannussäästöjä on haettu siirtämällä opetusta kenttäasemilta kampusten lähiluontoon. Opiskelijoiden näkemys suomalaisesta luonnosta kapenee, jos kaikki kurssit järjestetään kampukselta käsin. Yliopistojen välinen yhteistyö pitäisi yhdistää tutkimusasemaverkkoon niin, että asemilla järjestettäisiin niiden luonnonympäristöihin luontevasti sijoittuvia erikoiskursseja. Opiskelijoille yliopistojen väliset joustavan opinto-oikeuden sopimukset mahdollistavat liikkuvuuden yliopistojen välillä, mutta opettajien liikkuvuudessa ja yhteiskurssien järjestämismahdollisuuksissa on kehittämistä.

Tämä kirjoitus pohjautuu Yliopistopedagogiikka-lehdessä 2/2017 julkaistuun artikkeliin.

Teksti: Atte Komonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *